I got my tickets back to Finland.

En tiiä pitäskö mun olla innoissaan vai surullisena sen takia. Seitkyt prossaa musta on niiin innoissaan tulossa takas ja kolkyt prossaa on niin jäämässä tänne. Ehkä jätänki ne kolkyt prossaa tänne ku tuun takas, jätän Aussi Annin tänne ja Suomi Anni palaa takas. Mietiskelin eilen illalla et kuka se Aussi Anni on tai et mitkä asiat on muuttunu, miten minä olen muuttunut. Monia niistä asioista ei varmasti huomaa ennen Suomeen paluuta ja jotku asiat varmasti jää huomaamatta ihan vaan sen takia et täällä on niin paljon erilaisia tilanteita ja asioita joissa käyttäydyn omalla tavalla kuin Suomessa. Ainaki oon huomannu sen että nyt ja varsinki ku meen takas Suomeen et oon oppinu kunnioittaan ihmisiä paljo enemmän ja sen ettei asiat oo enään itsestääselvyyksiä. Esimerkiksi kaverit: Ku tulin tänne menin sellasen kaveriporukkaan mukaan jotka oli ollu jo tiivis porukka noin viis vuotta, ja voin kertoa ei ole helppoa ei, musta vieläki tuntuu joskus et oon siinä niiden kaa ihan ulkopuolinen vaikka ne ei varmasti tee sitä tahallaan oon vaan se "uusi". Ja toisena varmasti perhe: Oon oppinu selvityyn ilman perhettä tai tokihan mä oon niiden kansa puhunu mut ihan normi arkisita jutuista sun pitääki selvityä itekses. Siis ihan arkipäivän esimerkkinä se että jos sulla ei toimikkaan pankkikortti viikkoon et mitä sit tehään ku ei oo äitiä tai isiä antamassa rahaa tai ku oot esim. joulun jonku ihan muun ihmisten kanssa huh huh kyllä siinä tulee aika pahasti äitiä ikävä. Äiti ja isi on parhaita :)

Koin yks päivä koulussa ihania ilon hetkiä. Loman jälkeen törmäsin koulun käytävällä mun vuosi koordinaattoriin joka on hoitanu mun vaihtari asoita ja joka on auttanu mua koulun kans (eli kenelle oon menny sanomaan jos en jostain kumman syystä kykene kirjottaan kahen tuhannen sanan tutkielmaan valaista ja niiden käyttäytymisestä) ja juttelin sen kaa jotain se kyseli mun kesästä sun muuta. Sit se oli hetken hiljaa ja totes et "Anni meijän koulussa on ollu paljon vaihtareita, mutta mun on pakko kyllä myöntää et sun englannin kielen taito on kehittyny huomasti. Ihan uskomatonta ja oon niin ylpee susta" kuljin koko loppu viikon hymy suussa ihan vaan ton yhen kommentin takia. Se teki mut niin hirveen iloseks. Ja seki on mukava huomata et sellaset arkipäivän jututki käy jo ihan helposti esim soitin eilen mun salille ja kyselin kaikkee niin en ees ennen sitä puhelua miettiny mitä mun pitää sanoa vaikka ennen mietin kauheena et mitä sanon ennen vaikka soitin vaan mun kavereille. Rakastan tätä ku voin vaan puhua enkkua, ihana tunne! En malta ottaa et pääsen taas kouluun Suomessa ja näyttään enkun opelle et oonki nyt hyvä :)

Yks hassu juttu myös minkä huomasin äskön! Tää on kyl aina pieni juttu mut anyways. En enään mee google.fi vaan google.com.au haha musta on ihan hassua et sen ajan ku oon tietokonetta käyttäny (en ees osaa laskee kui monta vuotta) niin oon aina menny google.fi ja nyt yhätkkiä seittemän kuukauden aikana oonki jo muka niin aussi et meen google.com.au ja myöskin kirjotan sinne googlen hakuun kaiken enkuksi :D Hassua tämä elämä :)

Hui olin jo kirjottamas tähän et jee niin ja niin monta viikkoa aussi elämää jäljellä, mut muistin et tehän voitte sit laskee millon tuun takas! Ja sitä salaisuuttahan varjelen :) Lentoliputki siis tuli hui se lento kyllä on taas ikuisuus: Canberra-Sydney 1h ja Sydneyssä 4h odotus, Sydney-Frakfurt 22h ouuuch ja tossa on vielä välilasku Singaporessa ja siellä saattaa olla parin tunnin odottelu kans en oo ihan varma, mut Frankfurtissa odotellaan taas 5h, Frankfurt-Helsinki 4h ja Helsingissä odottelen 4h ja sitten OULU!  Eli nopeesti laskettuna sellaset 25 tuntia... Varmasti se on kyl kaikista pahin se 4h Helsingissä ku yksin odottelen Oulun lentoa.

-Anni
xx

ps. ei oo montaa yötä niin nään äitin ja isin kaheksan kuukauden jälkeen !!! Ja Lauran kolmen- tai neljäntoista kuukauden jälkeen!!! Ihanaaa :)